Godafoss'n äärellä. Ehdottomasti yks mun lempikuvista ikinä! Kiitos vaan Anniinalle :)
Hlidarfjallin huipulta
Ihan mukavat maisemat asustella
Myvatn Natural Baths eli Jarðböðin
Upper picture by Neža
Lauantain sää oli täydellinen skimbaamiselle Akureyrin Hlidarfjallilla. Pakkanen oli kyllä aika kova, hissijonossa sai seistä hyvän tovin ja alas tultiin minuutissa, kun rinteet olikin yllättävän lyhyt. Kyllä kotoisat Pyhätunturin rinteet vie iisisti voiton, mutta käymisen arvoinen paikka ja päivä meni yhdessä hujauksessa. Välinevuokra ja päivän hissilippu oli opiskelijakortilla about 8000ISK.
Sunnuntai-aamuna muut kävi myös hiihtämässä vuoren maisemissa ja oli kuulemma hienoa! Sen jälkeen suunnattiin autolla Godafoss-vesiputouksen ja Myvatn-järven kautta rentoutumaan Natural Baths -lähteille rentoutumaan (2000ISK opiskelijakortilla eli ei paha!). Sunnuntaipäivän aikana tuuli alkoi yltyä tosi kovaksi ja illalla paluumatka olikin mielenkiintoinen - ei nähnyt ratin takaa yhtään mitään.. Yhtä ulosajanutta autoa työnnettiinkin takasin tielle. Juuri kun päästiin takasin Akureyriin taivas kirkastui ja illasta tuli todella kaunis.
Pysähdyttiin kotimatkalla kuvailemaan hevosia
Maanantaiaamulle oltiin varattu 1,5h issikkavaellus Pólar Hestar -tallille. Tuuli ja lumimyräkkä oli taas todella kova eikä ratsastaessa vastatuuleen nähnyt mitään. Täytyi pitää vaan silmiä kiinni, ja Anniina sai jopa kasvoihin mustelman, kun jäinen lumisade iski kasvoihin. Hevosia kävi sääliksi, mutta ne pysytteli kyllä uskomattoman rauhallisena. Muut ei ollut ratsastanut niin paljon, joten jossain vaiheessa lähdin toisen oppaan kanssa kahdestaan, että päästiin menemään vähän lujempaa. Oli sää mikä tahansa, niin hitto vieköö rakastan mennä lujaa! Eikä myötätuuleen lumisade haitannut ollenkaan. Ratsastuksen jälkeen käytiin kahvilla ja kakulla tallin tiloissa. Tykkäsin kyllä paikasta, ja olis ihana päästä joskus viikon mittaiselle vaelluksellekin sinne.. :) Lisään kuvia sieltä myöhemmin, kun saan muilta kuvia.
Ratsastuksen jälkeen oli tarkoitus lähteä huonon sään takia suoraa Reykjavíkiin, että saisin ajaa mahdollisimman pitkälle valoisella. Inga-Maaretia en kerinny treffata, mut eiköhän siihen chäänssi vielä tule. :) Puolen tunnin verran kerittiin ajella ykköstietä, kunnes edessä oli autoja pysäköitynä- Tie oli suljettu ja ulosajaneita autoja oli useita. Soitettiin tieinfoon ja sieltä neuvottiin kiertämään rannikon kautta. Muutama tunti lisää matkaa. U-käännös ja lähdettiin sitten ajamaan Dalvíkin kautta. 20 minuuttia Dalvikín ohi kerittiinkin ajaa, kun näkyvyys katosi täysin ja edessä oli taas autoja pysäköitynä ja tie oli suljettu. Tällä kertaa tietä ei nähnyt ollenkaan ja onnistuin itsekin ajamaan ulos. Siinä sitten työnnettiin (iso kiitos, jotka tuli auttamaan!) ja kun päästiin takaisin tielle jonkun aikaa joku juoksi auton vieressä, että hahmotti vähän tietä. Palattiin hitaasti takaisin Dalvíkiin ja löydettiin yksi kiva hostelli, johon päästiin yöksi. Paluumatka siirtyi tiistaille.
Todellisesta turhautumisesta huolimatta meiän maanantai-illasta tuli niin cozy! Tehtiin ruokaa, käytiin uimassa ja haettiin Vínbudinista alkoholipitoista hyvää. Lisäksi Dalvík vaikutti tosi kivalta kalastajakylältä ja haaleasti pyryn läpi näki, että sitä ympäröi vuoret. Olis mielenkiintoista nähdä se kesällä. Anyway oli ihan älyttömän hauskaa, ehkä paras ilta koko reissussa! Aamulla herättiin klo6 ja tsekattiin tiekartta netistä, tiet oli kysymysmerkillä, mutta päätettiin lähteä kokeilemaan onnea. Klo9 asti pyrytti aika kovaa, mutta sen jälkeen sää kirkastui ja oltiinkin takaisin Reykjavíkissa 12.30, vaikka pysähdeltiin useampaan otteeseen matkalla.
Ilman tätä porukkaa reissu ei ois voinut olla näin onnistunut, kiitos! Ihan huippu naisia ♥
Ratsastuksen jälkeen oli tarkoitus lähteä huonon sään takia suoraa Reykjavíkiin, että saisin ajaa mahdollisimman pitkälle valoisella. Inga-Maaretia en kerinny treffata, mut eiköhän siihen chäänssi vielä tule. :) Puolen tunnin verran kerittiin ajella ykköstietä, kunnes edessä oli autoja pysäköitynä- Tie oli suljettu ja ulosajaneita autoja oli useita. Soitettiin tieinfoon ja sieltä neuvottiin kiertämään rannikon kautta. Muutama tunti lisää matkaa. U-käännös ja lähdettiin sitten ajamaan Dalvíkin kautta. 20 minuuttia Dalvikín ohi kerittiinkin ajaa, kun näkyvyys katosi täysin ja edessä oli taas autoja pysäköitynä ja tie oli suljettu. Tällä kertaa tietä ei nähnyt ollenkaan ja onnistuin itsekin ajamaan ulos. Siinä sitten työnnettiin (iso kiitos, jotka tuli auttamaan!) ja kun päästiin takaisin tielle jonkun aikaa joku juoksi auton vieressä, että hahmotti vähän tietä. Palattiin hitaasti takaisin Dalvíkiin ja löydettiin yksi kiva hostelli, johon päästiin yöksi. Paluumatka siirtyi tiistaille.
Todellisesta turhautumisesta huolimatta meiän maanantai-illasta tuli niin cozy! Tehtiin ruokaa, käytiin uimassa ja haettiin Vínbudinista alkoholipitoista hyvää. Lisäksi Dalvík vaikutti tosi kivalta kalastajakylältä ja haaleasti pyryn läpi näki, että sitä ympäröi vuoret. Olis mielenkiintoista nähdä se kesällä. Anyway oli ihan älyttömän hauskaa, ehkä paras ilta koko reissussa! Aamulla herättiin klo6 ja tsekattiin tiekartta netistä, tiet oli kysymysmerkillä, mutta päätettiin lähteä kokeilemaan onnea. Klo9 asti pyrytti aika kovaa, mutta sen jälkeen sää kirkastui ja oltiinkin takaisin Reykjavíkissa 12.30, vaikka pysähdeltiin useampaan otteeseen matkalla.
Ilman tätä porukkaa reissu ei ois voinut olla näin onnistunut, kiitos! Ihan huippu naisia ♥
