MÁNUDAGUR MEÐ LÚKAS 24/3/2015



Vinur eli suomeksi ystävä, ja sitä se nimenomaan on

Ratsastan täällä pienellä yksityistallilla. Omistaja Katrine kouluttaa hevosia "työkseen". Noin pari kertaa viikossa käyn siellä ratsastamassa eikä olis voinut paremmin viikko taas alkaa kun maastoreissulla tuossa säässä. Talli sijaitsee ihan super maisemissa ja maastoreittejä on vaikka kuinka. Omia hevosia hänellä on 5, joista yksi on aloittelijoille ja muut sit vaatii vähän kokemusta, ainakin maastossa. Valkoinen Lúkas on entinen villihevonen, joka on 5-6 vuotta sitten napattu luonnosta. Tämän jälkeen se päätyi parin mutkan kautta Katrinelle, joka koulutti siitä ratsun. Niin symppis ja herkkä ratsastaa, mutta todella arka ja pelkää olla yksin. Oon mennyt Lúkaksella joka kerta. Sanotaan, et Islantiin palataan miehen takia, ja mun sydämen onkin vienyt tää valkoinen herra.

Islantilainen ratsastuskulttuuri on ihan eri kuin englantilainen ja tunnen itseni tosi aloittelijaksi. Kuitenkin rakastan tätä rentoa fiilistä ja ilmapiiriä, mikä tallilla on. Alkuun kyllä kummastutti monet tavat, kuten se, että kun ratsaille noustaan niin käännetään hevosen pää ja annetaan leipäpala selästä. Kesäisin kun hevoset on laitumella, napataan suitset ja satula mukaan ja edessä on horse hunting eli ne napataan laitumelta ja heitetään varusteet selkään - that's it! Välillä Katrine ratsastaa kolmea hevosta kerralla eli pari hevosta tulee vielä riimussa mukana ja yleensä ne on nimenomaan koulutettavia hevosia. En tajua, miten se hallitsee ne.

Ihan ekalla kerralla kun Katrinen luo menin, tutustuin Dianaan, joka myös tuli meiän kans ratsastamaan omalla hevosellaan. Eilenkin hän nappas mut auton kyytiin ja mentii yhes ratsastamaan. Tallin yläkerrassa on kahvihuone, ja ratsastuksen jälkeen hörpitäänkin kahvia ja tällä kertaa Diana oli leiponut meille ruisleipiä(!!). Parasta on, kun samalla Katrine kertoo tarinoita hevosistaan.

Islanninhevoset on pienestä asti ollut ykkössyy tulla Islantiin ja edelleenkin yksi isoimmista. En vois olla onnellisempi tästä paikasta! 

2 kommenttia:

  1. Olen täällä seurannut henkeäsalpaavia kuvia aivan innoissaa, jotain niin hienoa! Ja nyt vielä tuo heppailu! Minäkin haluan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marianne, tää maa on kyllä koettava! Heh ja erityisesti kun kyseessä on hevosnainen :)

      Poista